Teemun novelleja

–‬ Mikkis hei,‭ ‬tuu hakeen nämä kaljat nyt‭! ‬Ei näitä koko iltaa täällä aleta jemmaamaan,‭ ‬kuuluu Nissanin ikkunasta.‭ ‬Juho sieltä huutelee jo hieman hermona.‭ ‬Tietysti,‭ ‬kun ei saa rahojaan heti ja joutuu oottelemaan kaljojen kanssa.‭ ‬Nappaan hupparin mukaani puiston penkiltä ja kävelen kohti Nissania.‭ ‬Koska täytän ite‭ ‬18‭ ‬vuotta vasta ens talvena,‭ ‬niin Juho on parempi pitää tyytyväisenä siihen asti.‭ ‬Muuten se vois nostaa hakupalkkiotaan tai jopa lopettaa juomien välittämisen.‭ ‬Ainahan sitä joku toinen hakija löytyis tilalle,‭ ‬mutta Juhossa on se hyvä puoli,‭ ‬että sen kautta saa väkeviäkin.‭ ‬Se hommaa niitä vissiin isosiskonsa kautta.‭ ‬Kyllä mää sen myönnän,‭ ‬että Juho tulis aina olemaan mua kovempi jätkä,‭ ‬mut en määkään mikään nössö oo.‭ ‬Paljon kovempi maine mulla on kuin suurimmalla osalla meiän luokkalaisista.‭ ‬Monet niistä ei edes vielä juo väkeviä.‭   – Saat kolikoita tällä kertaa.‭ ‬Ei oo seteleitä nyt messissä,‭ ‬sanon ja työnnän kasan kilisev...

Talon yläkerta rapistui hiljalleen asumiskelvottomaan kuntoon.‭ ‬Osaa huoneista pidettiin tarkoituksella kylmillään ja ajan patina sai näkyä niissä huoletta.‭ ‬Repeytyneet tapetit eivät pistäneet silmään,‭ ‬vaan olivat jopa koriste muun ankeuden keskellä.‭ ‬Eteisestä yläkertaan johtavat lankkuportaat narisivat pahaenteisesti,‭ ‬mutta kun ex-vaimoni asteli niitä pitkin,‭ ‬mieleni palasi aina ohikiitäväksi hetkeksi menneeseen.‭ ‬Muistelin,‭ ‬miten meillä oli tapana istua portaiden puolivälissä shakkia pelaten ja punaviiniä juoden.‭ ‬Nykyään shakkilautani keräsi pölyä olohuoneen hyllyn päällä shakin jäätyä kiinnostavampien pelien jalkoihin.‭  Alimmassa kerroksessa puolestaan ei ollut mitään.‭ ‬Lähinnä sen täyttivät lämpöhuoneen puolelle pursunnut puuliiteri ja vanhat pesutilat,‭ ‬jotka olivat käyttökiellossa.‭ ‬Koko kerroksen saisi puolestani täyttää umpeen maa-aineksella tai pursuttaa betonia lattiasta kattoon.‭ ‬Onneksi minun ei huonojalkaisena tarvinnut käydä sen enempää kellarissa...

Autoni jää sakkopaikalle,‭ ‬mutta sillä ei ole väliä.‭ ‬Jos minulla on varaa ajaa Porsche Panamera‭ ‬4‭ ‬Sport Turismolla,‭ ‬jonka pinnassa kiiltelee kallein saatavilla oleva erikoisväri,‭ ‬niin yhdet parkkisakot ovat pikkujuttu.‭ ‬Monitoimitalon konserttisalin sinänsä suurelle parkkipaikalle ei ole jätetty Porschen mentävää paikkaa.‭ ‬Tuulen viskomat risukasat on luultavasti jonkun urheiluseuran talkoolaisten toimesta kasattu niin huolimattomasti,‭ ‬että ne peittävät useamman vinoparkkiruudun.‭ ‬Kukaan ei ole ollut niin viitseliäs,‭ ‬että olisi siirtänyt kuljetusta odottavat kasat yöpakkasten kiduttamalle nurmikolle.‭ ‬Tunnen lisäksi pientä pelkoa siitä,‭ ‬että autoni saa kolhuja kateellisten toimesta,‭ ‬jos ajan sen ahtaaseen parkkiruutuun.‭ ‬Jo senkin takia valitsen mieluummin pysäköinniltä kielletyn paikan ja maksan siitä ilosta naurettavan pienet sakot. En aja saksalaisella urheiluautolla siksi,‭ ‬että se olisi jotenkin välttämätöntä.‭ ‬Auton ajettavuus toki hivelee hipiääni,‭ ‬mu...

Matkaa kalliokielekkeeltä alas on tarkalleen‭ ‬14,80‭ ‬metriä.‭ ‬Edessäni kauas silmien kantamattomiin jatkuva vedenpinta tarjoaa hypyille suhteellisen pehmeän laskualustan,‭ ‬vaikka vesipatja ei koskaan olekaan täysin‭ ‬kivuton elementti.‭ ‬Enemmän minua pelottavat vedenpinnan alla piilevät kivet ja uppotukit,‭ ‬joita toisinaan tulee vastaan. Viime keväänä jalkapohjani hipoivat vaarallisen läheltä hypyn laskeutumispaikan lähistöllä kellunutta tukkia. Tumma vesi oli muodostanut sille näkösuojan kuin saalistaan vaanivalle alligaattorille etelän lämpimillä vesillä. Sen havaitseminen korkealta kielekkeeltä oli sula mahdottomuus. Riskejä ei aina osaa ottaa tarpeeksi huomioon. Niin hienolta tuntuu, kun polskahtaa vapaapudotuksesta nauttien meren äärettömään syvyyteen.  Turvallisena pitämältäni laskeutumispaikalta ei tarvitsisi siirtyä montakaan metriä sivummalle,‭ ‬niin vastassa olisi kivenlohkareiden ja epätasaisesti veteen laskeutuvan kallioseinämän muodostama‭ ‬surmanloukku. Tikarint...

Tuomo ja Maaret nousivat kuumailmapallon korin reunan yli korin sisäpuolelle. Kuljettajan paikalla seissyt Anja vilkaisi kelloaan todeten, että lennonjohdolle ilmoitettuun lähtöaikaan ei ollut enää monta minuuttia. – Tiedättekö Jennistä? Maaret, ei vissiin tullut samalla bussilla teidän kanssa? Anja kysyi. – Jennikö bussilla! Tiedät varmaan, että hän kulkee aina omalla autollaan. Kyllä se sieltä kohta tulee, Maaret vastasi ja veti uutta Kappan hupparia yllensä. Tuuli oli voimistunut aamupäivästä, mutta ilma oli edelleen elokuun loppupäiviksi hämmästyttävän lämmin. Kylmä ja sateinen kesä oli vasta elokuussa näyttänyt parhaat puolensa. Vuoden suurimman kaupan varmistuminen vaati Anjan mielestä juhlistamista. Ennen kuin nykyinen varatoimitusjohtajan pesti alkoi viemään leijonan osan myös hänen vapaa-ajastaan, oli Anja toisinaan tehnyt keikkoja kuumailmapallolentäjänä serkkunsa Balloon Ten-firmassa. Lupakirja oli edelleen voimassa, joten myyntidivisioonan vieminen pallon kyydissä siniselle...

‭– ‬Lampinen saa nyt puheenvuoron.‭ ‬Mauri,‭ ‬sanoit,‭ ‬että sinulla on tärkeää asiaa,‭ ‬päätoimittaja Toropainen antoi suunvuoron Boston-savuketta‭ ‬nurkkapöydässä‭ ‬käryttävälle Lampiselle‭; ‬kokeneelle toimittajalle,‭ ‬jonka keinot myyviä juttuja metsästäessä eivät aina kestäneet päivänvaloa.‭ ‬Kaikkien tiedossa oli,‭ ‬ettei miehen into monesti valheellisiksi osoittautuvien uutisten levittämiseen kauheasti miellyttänyt Toropaista.‭ ‬Lampisen työpaikka ei kuitenkaan ollut koskaan ollut uhattuna.‭ ‬Ellei jotain poikkeuksellista tapahtuisi,‭ ‬Mauri ahertaisi viimeiset vähäiset työvuotensa pitkäaikaisen esimiehensä Toropaisen alaisena ja jäisi sen jälkeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään.‭ ‬Toropainen tunsi ikuista kiitollisuudenvelkaa miestä kohtaan,‭ ‬joka kerran pelasti hänen henkensä.‭ ‬Häiriintyneen karhun hyökkäys metsästysreissulla olisi koitunut kohtalokkaaksi ilman Lampisen ripeää toimintaa.‭ ‬Omasta turvallisuudestaan piittaamatta Mauri oli ampunut kiväärillään kaksi onnist...