Hämmentäjien kabinetti


‭– ‬Lampinen saa nyt puheenvuoron.‭ ‬Mauri,‭ ‬sanoit,‭ ‬että sinulla on tärkeää asiaa,‭ ‬päätoimittaja Toropainen antoi suunvuoron Boston-savuketta‭ ‬nurkkapöydässä‭ ‬käryttävälle Lampiselle‭; ‬kokeneelle toimittajalle,‭ ‬jonka keinot myyviä juttuja metsästäessä eivät aina kestäneet päivänvaloa.‭ ‬Kaikkien tiedossa oli,‭ ‬ettei miehen into monesti valheellisiksi osoittautuvien uutisten levittämiseen kauheasti miellyttänyt Toropaista.‭ ‬Lampisen työpaikka ei kuitenkaan ollut koskaan ollut uhattuna.‭ ‬Ellei jotain poikkeuksellista tapahtuisi,‭ ‬Mauri ahertaisi viimeiset vähäiset työvuotensa pitkäaikaisen esimiehensä Toropaisen alaisena ja jäisi sen jälkeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään.‭ ‬Toropainen tunsi ikuista kiitollisuudenvelkaa miestä kohtaan,‭ ‬joka kerran pelasti hänen henkensä.‭ ‬Häiriintyneen karhun hyökkäys metsästysreissulla olisi koitunut kohtalokkaaksi ilman Lampisen ripeää toimintaa.‭ ‬Omasta turvallisuudestaan piittaamatta Mauri oli ampunut kiväärillään kaksi onnistunutta laukausta,‭ ‬jolloin vauhkoontunut karhu oli pysähtynyt kuin seinään.‭ ‬Jälkeenpäin Mauri kertoi,‭ ‬ettei ehtinyt edes tähdätä,‭ ‬vaan ampui vaistojensa varassa.

‭– ‬Neuvostoliitto valmistelee hyökkäystä Suomeen,‭ ‬Lampinen aloitti,‭ ‬mutta ei saanut paljastuksellaan muissa läsnäolijoissa aikaan kuin harvoja kysyviä katseita.‭ ‬Hän sytytti uuden savukkeen ja jatkoi:‭ – ‬Mie olen saanut tietooni,‭ ‬että hyökkäys toteutetaan ennen ensimmäistä adventtia.‭ ‬Aikaa ei siis ole paljon.‭ ‬Selvittelen parhaillaan,‭ ‬onko viranomaisilla hyökkäyksestä tiedustelutietoa,‭ ‬mutta vielä mie en ole saanut ketään isokenkäistä kommentoimaan asiaa.‭ ‬Lehtijuttu pitää kuitenkin julkaista nopeasti ennen kuin joku toinen lehti ehtii ensin.‭ ‬Eikö niin,‭ ‬Toropainen‭?

– Ei mennä asioiden edelle.‭ ‬Lehtemme selkeä linja on,‭ ‬että tuotamme vain laadukasta journalismia.‭ ‬Emme julkaise juttuja,‭ ‬joilla ei ole riittävää todellisuuspohjaa,‭ ‬Toropainen vastasi tehostaen sanomaansa torjuvaa elettä muistuttavalla kädenliikkeellä.‭ ‬Hän ei osannut odottaa Lampiselta näin yllättäviä tietoja.‭ ‬Mauri oli keskittynyt viime aikoina enimmäkseen talousuutisten kirjoittamiseen.

‭– ‬Mistä syystä Neuvostoliitto hyökkäisi maahamme‭? ‬Sotakorvaukset on maksettu ja maidemme välillä vallitsee onnellinen rauha.‭ ‬Eihän tuollaisessa olisi tolkun hiventä.‭ ‬Mie en usko Lampinen,‭ ‬että siun lähteet ovat‭ ‬tälläkään kertaa‭ ‬oikeassa,‭ ‬lehden pääkirjoitustoimittaja Kivi antoi painavan mielipiteensä‭ ‬ja latasi samalla piippuaan.‭ ‬Savukkeista vasta piipunpolttoon siirtynyt Kivi oli ennen arvostanut Lampisen ammattitaidon korkealle,‭ ‬mutta alkanut viime aikoina karsastaa häntä.‭ ‬Miesten poliittinen näkemys poikkesi toisistaan huomattavasti:‭ ‬Kivi kannatti kommunismia,‭ ‬kun Lampinen kaveerasi enemmän oikeistopuolueiden kanssa.‭ ‬Kivi oli huomannut,‭ ‬että Lampisen käytös ja olemus olivat jotenkin muuttuneet verrattain lyhyessä ajassa.‭ ‬Mies ei ollut enää oma itsensä.

‭– ‬Venäläisten motiivit ovat miullekin vielä epäselvät.‭ ‬Mutta kuten sanoin,‭ ‬selvittelen asioita,‭ ‬Lampinen vastasi ärtymystä äänessään.‭ ‬Häntä‭ ‬pisti vihaksi se,‭ ‬että Kivi kyseenalaisti hänen osaamisensa nykyisin joka tilanteessa.

‭–  ‬Parempi selvittää kunnolla,‭ ‬osa-aikaeläkettä nauttiva Eelis Tanskanen äyskäisi‭ ‬rouhealla äänellään.‭ ‬Senioritoimittaja kärsisi loppuelämänsä ajan‭ ‬sairauskohtauksen aiheuttamasta‭ ‬osittaisesta kasvohalvauksesta,‭ ‬josta johtuen‭ ‬hänen puheestaan sai huonosti selvää.‭ ‬Työtään hän ei silti halunnut jättää.‭ 

– Mie osaan kyllä työni.‭ ‬Älkää epäilkö sitä,‭ ‬Mauri vastasi ja meinasi lisätä‭ ‬perään‭ ‬vielä kehotuksen keskittyä vain heidän omiin asioihinsa.‭ ‬Muiden mulkoillessa tuimasti häntä,‭ ‬sai Mauri kuitenkin hillittyä itsensä ja imaisi loput sanansa takaisin.‭ ‬Palaveri oli alkanut odotetun kiihkeissä merkeissä.‭ ‬Vaivihkaa piilossa muilta Lampinen avasi lääkepurkin kannen ja laittoi pillerin suuhunsa huuhdellen sen nopeasti vedellä alas.‭ ‬Jo toistamiseen hän oli kuluneella viikolla unohtanut aamulääkkeensä.‭ ‬Ne tulisi ottaa heti aamulla ennen töihin lähtöä.

Sanomalehden työntekijäprofiili oli huolestuttavan iäkäs eikä lehti ollut kyennyt uusiutumaan juurikaan sitten sotien päättymisen.‭ ‬Samat kasvot istuivat palavereissa päivästä toiseen ja sanan säilä heilui monesti voimakkaasti vahvojen persoonien ottaessa yhteen.‭ ‬Päätoimittaja yritti olla liikaa kaikkien kaveri eikä pystynyt pitämään alaisilleen riittävän kovaa kuria.‭ ‬Hänen pelastuksekseen koitui se,‭ ‬että lukijat tykkäsivät.‭ ‬Tilaajamäärät olivat kasvusuunnassa ja lehti sai tasaisesti kiitosta laadukkaista reportaaseistaan.‭ ‬Osittain senkään vuoksi päätoimittaja‭ ‬Toropainen ei tahtonut pitää toimittajakuntaansa liian tiukassa lieassa.‭ 

– Oletko ollut Puolustusvoimiin yhteydessä‭? ‬Kyllä kai siellä oltaisiin tietoisia,‭ ‬jos jotain hyökkäysuhkaa olisi ilmassa,‭ ‬Toropainen kysyi Lampiselta.

‭– ‬Soitin pääesikunnan viestintäosastolle,‭ ‬mutta hyö eivät ottaneet kantaa.‭ ‬Mie ajattelin,‭ ‬että soitan sinne vielä uudelleen.‭ 

– Reunanen‭! ‬Käy sinä soittamassa suoraan pääesikunnan päällikölle.‭ ‬Sinähän tunnet sen kenraaliluutnantin.‭ ‬Ja jos hän ei ole tavoitettavissa,‭ ‬niin yritä saada tiedustelupäällikkö langan päähän,‭ ‬Toropainen ohjeisti hetken mietittyään.‭ ‬Simo Reunanen oli hänen luottomiehensä jatkosodan ajoilta.‭ ‬Laatokan Karjalan evakko vietti lähes koko sodan siellä,‭ ‬missä milloinkin tapahtui.‭ ‬Reunanen kirjoitti‭ ‬lukemattomia laadukkaita artikkeleita aina Tali-Ihantalan tulihelvetistä Kannaksen suurhyökkäykseen,‭ ‬jolloin Neuvostoliitto valtasi menettämiään alueita takaisin itselleen.‭ ‬Reunanen edusti lehden toimittajakaartin nuorempaa polvea,‭ ‬vaikka hänkin oli jo‭ ‬50‭ ‬vuoden rajapyykin ylittänyt.

‭– ‬Miepä käyn.‭ ‬Vaikka tiedän,‭ ‬ettei kenraaliluutnantti paljasta miulle mitään,‭ ‬vaikka jotain tietäisikin.‭ ‬On sen verran kovapäinen‭ ‬mies,‭ ‬Simo epäili.‭ ‬Hän tumppasi savukkeensa ja poistui palaverihuoneesta.

‭– ‬Kerropa Lampinen meille rauhallisesti omin sanoin,‭ ‬mistä nämä siun epäilyt ovat lähtöisin.‭ ‬Me muut olemme sen aikaa hiljaa,‭ ‬tähän asti vaitonaisena pysytellyt toimituspäällikkö Kalevi Jämsä pyysi.‭ ‬Jämsä oli kaikissa tilanteissa rauhallisuuden perikuva.‭ ‬Häntä ei saanut kukaan hermostumaan ja mies harkitsi jokaista liikettään aina muutaman ylimääräisen hetken.‭ ‬Jämsäkin oli Kiven tavoin piippumiehiä.‭ ‬Talvisodan loppuvaiheessa hän‭ ‬oli joutunut nostoväestä rintamalle ja palelluttanut itsensä pahoin Kainuun ankarien pakkasten keskellä.‭ ‬Hän piti itseään jo sodan syttyessä liian vanhana ja heikkona rintamalle.‭ ‬Isänmaallisena miehenä‭ ‬Jämsä ei silti‭ ‬pistänyt vastaan,‭ ‬kun käsky tositoimiin kävi.‭ ‬Odotetusti jopa helpoimmat tehtävät sodan kauheuksien keskellä olivat hänelle liikaa eikä Jämsä enää pysynyt nuorempien ikäluokkien mukana.‭ ‬Komennus jäi lopulta reilun kuukauden mittaiseksi,‭ ‬jonka jälkeen hän palasi siviilitöidensä pariin toimituksen kirjoituskoneen ääreen.‭ 

– Hyvä on.‭ ‬Mie kerron teille,‭ ‬mitä tiedän,‭ ‬Mauri aloitti ja kohensi valahtanutta istuma-asentoaan.‭ – ‬Moni teistä tietääkin,‭ ‬että mie olen alkanut suosimaan ravintola Inkeriä.‭ ‬Sieltä saa hyvää lounasta ja iltaisin laadukkaita pihvejä.‭ ‬Tietääkseni ne valmistetaan saksalaisesta lihasta,‭ ‬mutta se seikka ei ole pois niiden mehevyydestä.‭ ‬Paikan uusi kokki on kuulemma ollut aiemmin Helsingissä hotelli Tornissa töissä ja totisesti osaa hommansa.

‭– ‬Mene asiaan‭! ‬Meitä ei siun syömisesi‭ ‬tai juomisesi‭ ‬kiinnosta.‭ ‬Eikä ainakaan,‭ ‬minkä maalaista sonnia olet syönyt,‭ ‬Tanskanen jyrähti.‭ ‬Hän olisi varmasti huitaissut Lampista käsissään pitelemällään paperinipulla,‭ ‬jos olisi siihen kyennyt.‭ ‬Lampinen oli raivoraitis,‭ ‬joten väkiviinan liiallisesta nauttimisesta ei Tanskanenkaan pystynyt häntä syyttämään.‭ ‬Mauri kohdisti hänet keskeyttäneeseen häiritsijään pistävän katseen ja piti hetken tauon.‭ ‬Kaikki odottivat,‭ ‬mitä hän kertoisi seuraavaksi.‭ ‬Vanha kaappikello kokoushuoneen nurkassa kumahti samalla täyden tunnin merkiksi.‭ ‬Tupakansavu leijaili sakeana ja teki huoneen ilmasta tunkkaisen.‭ ‬Tummasävyisen kalustuksen arvokkuus ei päässyt oikeuksiinsa,‭ ‬kun sitä ympäröi sumuinen verho.‭ ‬Palamattomasta materiaalista valmistettu kokolattiamatto toimitti tuhkakupin virkaa,‭ ‬joka johtui kylläkin miesten laiskuudesta‭; ‬pöydän päätyihin sijoitetut keraamiset tuhkakupit palvelivat vain niiden lähistöllä istuvia.‭ 

– Olin pistänyt jo edellisinä iltoina merkille,‭ ‬että Inkerissä ruokailee venäläisiä‭ ‬omassa kabinetissaan.‭ ‬Aluksi heitä oli vain muutamia,‭ ‬mutta eräänä iltana jo toistakymmentä.‭ ‬Joukko‭ ‬koostui‭ ‬pääasiassa hyväkuntoisista‭ ‬nuorehkoista‭ ‬miehistä ja‭ ‬hyö vaikuttivat‭ ‬upseereilta.‭ ‬Porukassa oli selvästi pari hyvätuloista,‭ ‬jotka kustansivat myös muiden illan.‭ ‬Liekö kuuluneet jopa kenraalikuntaan.‭ ‬Tarjoilijat kantoivat ruokaa pöytään selkä vääränä ja vodkatilauksia‭ ‬otettiin vastaan jatkuvalla syötöllä.‭ ‬Nuorempi väki poistui hyvissä ajoin ilmeisesti hotellille nukkumaan,‭ ‬mutta kolme vanhempaa miestä jäi vielä istumaan iltaa kabinetin ulkopuolelle.‭ ‬Miun pöytä sattui sijaitsemaan kulman takana siten,‭ ‬että kuulin,‭ ‬mistä hyö keskustelivat,‭ ‬Lampinen kertoi ja sai osan kollegoistaan selvästi kiinnostumaan enemmän.‭ ‬Kaikki tiesivät Maurin hallitsevan venäjän kielen täydellisesti,‭ ‬joten joukkion käyttämää kieltä ei tarvinnut edes mainita erikseen.‭ ‬Olisi ollut yllättävää,‭ ‬jos Lampisen venäläisiksi upseereiksi väittämät miehet olisivat puhuneet muuta kuin heille niin rakasta äidinkieltään.‭ 

– Puhuivatko he suoraan jostain aseellisesta hyökkäyksestä Suomea kohtaan‭? ‬Kerro,‭ ‬mitä kuulit heidän sanovan,‭ ‬päätoimittaja janosi lisätietoa.

‭– ‬Sen selvemmin sitä ei enää voinut‭ ‬ilmaista.‭ ‬Porukan kookkain herra vaikutti olevan korkeimmassa asemassa.‭ ‬Hyö kävivät läpi yksityiskohtaisesti,‭ ‬miten joukko-osasto maastoutuisi Suomen rajan lähettyville ja missä vaiheessa hyökkäys aloitettaisiin.‭ ‬Ravintolassa oli sen verran hälinää,‭ ‬että mie en kuullut aivan kaikkea.‭ ‬Mutta se kävi selväksi,‭ ‬että pian ollaan taas sotatilassa.‭ ‬Hyökkäykseen on määrä osallistua myös panssarivaunuja ja lentokoneista hyö puhuivat myös,‭ ‬Lampinen jatkoi määrätietoisesti.‭ ‬Sen jälkeen hän epäröi hetken ja haki sopivia sanoja:‭ –‬ Tuota‭… ‬ainoastaan sitä‭ ‬mie‭ ‬ihmettelin,‭ ‬että hyökkäys kuulosti aika pienen pataljoonan toiminnalta.‭ ‬Mutta en yllättyisi,‭ ‬jos kauempana rajasta olisi tuhansia miehiä valmiudessa seuraamaan etujoukkoa.‭ ‬Nämä herrat kuuluivat todennäköisesti johonkin pieneen sissiporukkaan,‭ ‬joka iskisi ensimmäisenä,‭ ‬Lampinen kuvaili ravintolailtaansa.

‭– ‬Pötypuhetta,‭ ‬Kivi tuomitsi välittömästi kuulemansa.‭ – ‬Jos et kerran kunnolla kuullut kaikkea,‭ ‬niin mistä sie tiedät,‭ ‬mitä tuo heidän puheensa koski‭? ‬Sehän saattoi olla vaikka joku elokuvaryhmä‭ ‬kuvauksia valmistelemassa.

‭– ‬Älä sie Kivi ala siinä hämmentämään,‭ ‬Mauri vastasi vihaisena.‭ – ‬Mie tiedän kyllä,‭ ‬milloin joku laskee leikkiä ja milloin on tosi kyseessä.‭ ‬Ja nyt oli tosi kyseessä.

‭– ‬Kumpihan meistä kahdesta haluaa aina hämmentää‭? ‬Kivi huusi‭ ‬takaisin.‭ 

– Olivatko miehet pukeutuneet sotilasunivormuihin‭? ‬Toropainen kysyi‭ ‬kehottaen heti perään miehiä rauhoittumaan.

‭– ‬Kyllä olivat,‭ ‬ainakin sen perusteella,‭ ‬mitä mie ehdin heitä nähdä.‭ ‬Joskin asut olivat jotain vanhempaa tuotantoa.‭ ‬Kaipa siellä on puna-armeijassakin säästökuuri päällä eikä uusia sotilasasuja riitä kaikille.

‭– ‬Ei tiennyt kenraaliluutnantti mitään mistään hyökkäysuhasta.‭ ‬Vanha upseeri kuulosti täysin yllättyneeltä,‭ ‬kun pyysin häneltä kommenttia,‭ ‬huoneeseen palannut Reunanen sanoi.‭ – ‬Mie tunsin itseni suoraan sanottuna tyhmäksi,‭ ‬kun viitsin kyselläkään häneltä sellaisesta.

‭– ‬Siinä näet,‭ ‬Mauri.‭ ‬Sie olet erehtynyt nyt pahemman kerran.‭ ‬Kaikki on siun omaa mielikuvitustasi.‭ ‬Tällaisia roskajuttuja ei meidän lehdessä kirjoiteta.‭ ‬Meiltähän menee maine.‭ ‬Sano nyt siekin Vilho jotain,‭ ‬Kivi lähes maanitteli Toropaista ja käytti poikkeuksellisesti tämän etunimeä.

‭– ‬Minä päätän siitä,‭ ‬Toropainen vastasi tiukasti.‭ – ‬Lopetetaan palaveri tähän.‭ ‬Mauri,‭ ‬tule sinä minun huoneeseeni viiden minuutin kuluttua.‭ ‬Keskustelen kanssasi kahden kesken.

Päätoimittajan työhuone oli pieni mutta tyylillä sisustettu.‭ ‬Gallen-Kallelan ja muiden merkittävien suomalaisten taidemaalareiden taulut koristivat muuten harmaita seinäpintoja.‭  ‬Toropainen oli‭ ‬sihteerinsä,‭ ‬neiti Ruususen,‭ ‬kainosta pyynnöstä‭ ‬hiljalleen pienentänyt mittavaa lehtikokoelmaansa.‭ ‬Hyllyt näyttivätkin puolityhjiltä,‭ ‬kun sieltä oli karsittu kaikki ylimääräinen pois.‭ ‬Tiettävästi päätoimittaja ei ollut kuitenkaan luopunut jo vuosikymmenien ajan keräämästään julkaisuarkistosta,‭ ‬vaan kuljettanut muun muassa tuhansia Helsingin Sanomien numeroita sisältävän kokoelmansa muualle säilöön.‭ ‬Työhuoneeseensa hän oli jättänyt vain välttämättömimmän.‭ ‬Toropainen tunnettiin nuukana miehenä,‭ ‬mutta Lampinen piti tätä enemmänkin harkitsevana rahankäyttäjänä kuin varsinaisesti pihinä.

‭– ‬Kuten Kivi sanoi,‭ ‬meidän maineemme saa kovan kolauksen,‭ ‬jos tämä osoittautuu vääräksi tiedoksi.‭ ‬Ja se olen minä,‭ ‬joka kannan‭ ‬siitä vastuun,‭ ‬Toropainen sanoi katsoen Lampista suoraan silmiin.

‭– ‬Mie tiedän sen.‭ ‬Mutta tässä on myös vuosisadan juttu käsillä.‭ ‬Pitäähän meidän pystyä ottamaan riskejä.‭ ‬Ei se ole mitään hyvää journalismia,‭ ‬jos‭ ‬myö‭ ‬kirjoitetaan vain itsestäänselvyyksistä.‭ ‬Ei kukaan jaksa loputtomiin lukea marjanpoiminnasta ja kaupungin jälleenrakentamisesta sotien jälkeen.

‭– ‬Olet oikeassa.‭ ‬Mutta mikä kiire meillä on‭? ‬Voimme hyvin käyttää faktojen tarkistamiseen vielä vaikka viikon.‭ ‬Ja julkaistaan juttu vasta sitten.

‭– ‬Miehän sanoin,‭ ‬että hyökkäys toteutetaan ennen ensimmäistä adventtia.‭ ‬Siihen on alle viikko aikaa.‭ ‬Ei myö voida venyttää aikataulua,‭ ‬Lampinen perusteli jo hivenen epätoivoisesti.‭ ‬Toropainen nojasi kyynärpäihinsä ja ei nostanut katsettaan.‭ ‬Hän tiesi,‭ ‬että edessä olisi vaikea päätös.‭ ‬Kieltäytyminen jutun julkaisusta tietäisi isoa säröä hänen ja Lampisen väleihin,‭ ‬jotka tuskin koskaan enää korjaantuisivat entiselleen.‭ ‬Julkaisulupa puolestaan saattaisi pahimmillaan tarkoittaa hänen päätoimittajauransa päätöstä ja ennenaikaisia eläkepäiviä.‭ ‬Ainakaan rivitoimittajaa korkeampaan asemaan hänellä ei enää olisi asiaa,‭ ‬jos Lampisen tiedot osoittautuisivat vääriksi.‭ ‬Maurin osuessa oikeaan,‭ ‬myös hän päätoimittajana saisi kirkkaamman kruunun päähänsä.‭ 

– Teet ne selvitykset vielä,‭ ‬mitä olit aikonut.‭ ‬Luotan arviointikykyysi.‭ ‬Jos olet sitten edelleen sitä mieltä,‭ ‬että jutun voi julkaista,‭ ‬niin laita Remington laulamaan.‭ ‬Ei sitä uutta kirjoituskonetta tänne koristeeksi hankittu,‭ ‬Toropainen ohjeisti.‭ ‬Maurin kasvoille nousi ensimmäistä kertaa sinä päivänä hymy.

Lampinen kiirehti melkein juoksujalkaa omaan työhuoneeseensa ja lukitsi oven perässään.‭ ‬Häiritsijöitä ei nyt kaivattu.‭ ‬Hänen uutisjuttunsa tulisi kuohuttamaan koko maata,‭ ‬joten se olisi saatava jo seuraavan päivän lehteen.‭ ‬Mauri soitti muutaman puhelun,‭ ‬kuten oli Toropaiselle luvannut.‭ ‬Niistä hän ei hyötynyt mitään,‭ ‬joten kirjoittaessa piti tukeutua siihen,‭ ‬mitä hän oli Inkerissä nähnyt ja kuullut.‭ ‬Työpäivä venyi pitkälle iltaan,‭ ‬Bostonia kului ja takaraja painoi päälle.‭ ‬Lopulta‭ ‬Mauri oli tyytyväinen kirjoittamaansa ja painokoneet saatiin käynnistettyä.‭ ‬Illallinen Inkerin ikkunapöydässä maistui pitkän päivän päätteeksi tavallistakin maukkaammalta.‭ ‬ 

Lehden ilmestyttyä seuraavana päivänä,‭ ‬skandaali‭ ‬oli‭ ‬samantien‭ ‬valmis.‭ ‬Päätoimittajalta vaadittiin selityksiä‭ ‬ja lehden omistajaa,‭ ‬kauppaneuvos Teräsvuorta kohtaan esitettiin avoimia uhkauksia.‭ ‬Paine poliitikkoja kohtaan kävi niin kovaksi,‭ ‬että ulkoministeri joutui pitämään jo samana iltana tiedotustilaisuuden Helsingin Säätytalolla yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.‭ ‬Puolustusministeri oli ulkomaanmatkansa vuoksi estynyt,‭ ‬mutta Suojelupoliisin edustaja oli tilaisuudessa paikalla toimittajien grillattavana.‭ ‬Kaikki vakuuttivat,‭ ‬ettei Neuvostoliitolla ollut minkäänlaisia aikomuksia hyökätä maahamme ja kanssakäyminen itänaapurin kanssa säilyy ystävällismielisenä.‭ ‬Myös Neuvostoliiton Suomen suurlähettiläs toimitti julkisuuteen lyhyen tiedotteen.‭ 

Toimittaja Mauri Lampisen esittämät väitteet Suomea kohtaan suunnitelluista sotilastoimista ammuttiin päivän aikana alas yksiselitteisesti perättöminä.‭ ‬Rohkeimmat journalistit olivat yrittäneet saada itse presidentiltä haastattelua aiheesta.‭ ‬Presidentti oli kuitenkin viitannut kintaalla moisille puheille itänaapurin hyökkäysaikeista ja kieltäytynyt kommentoimasta.‭ ‬Parin päivän kuluttua suurin kuohunta aiheen ympärillä oli laantunut,‭ ‬mutta perätöntä uutista ei voitu toimituksessa kuitata pelkällä olankohautuksella.‭ ‬Väärät tiedot muodostuivat Lampiselle kohtalokkaiksi ja hänet erotettiin lehden palveluksesta välittömästi.‭ ‬Päätoimittaja Toropainen sai kuitenkin junailtua pitkän uran tehneelle toimittajalle merkittävän suuruisen erorahan,‭ ‬jonka turvin Lampinen saattoi aloittaa eläkepäiviensä vieton.‭ 

Hirtehistä huumorintajua osoittaakseen Toropainen varasi ravintola Inkeristä kabinetin kauppaneuvoksen ja hänen välistä palaveria varten.‭ ‬Toropainen tiesi,‭ ‬että hänenkin työpaikkansa oli veitsen terällä‭ ‬-‭ ‬hän oli antanut liian helposti periksi Lampiselle.‭ ‬Vanha kiitollisuudenvelka olisi pitänyt‭ ‬työntää sivuun ja pystyä‭ ‬rationaalisempaan ajatteluun.‭ ‬Vaikka hänen harkintakykynsä oli pettänyt pahemmin kuin koskaan aiemmin,‭ ‬hän uskoi Teräsvuoren armollisuuteen.‭ ‬Toropainen oli kauppaneuvoksen rouvan veljen lehtolapsi.‭ ‬Ei kovakaan liikemies antaisi potkuja vaimonsa sukulaismiehelle.‭ ‬Kabinetissa käyty palaveri ei kuitenkaan ollut Toropaiselle helppo paikka.

‭– ‬Lampinen oli onnistunut salaamaan sairautensa meiltä kaikilta.‭ ‬Muistisairaus on edennyt jo pitkälle,‭ ‬mutta siitä ei tiennyt kukaan.‭ ‬Joku hiton puoskari oli määrännyt hänelle ihan lääkkeitäkin,‭ ‬jotka muka hidastaisivat taudin etenemistä,‭ ‬Toropainen kertoi kauppaneuvokselle,‭ ‬joka kuunteli kiinnostuneena.

‭– ‬Niistä ei tainnut olla apua‭? ‬Sairaus eteni nopeasti lääkkeistä huolimatta.

‭– ‬Ei sellaisia lääkkeitä ole olemassakaan,‭ ‬jotka tuollaiseen auttaisivat.‭ ‬Vaikutus oli melkein päinvastainen.‭ ‬Kyllähän minä olin sen huomannut,‭ ‬että Mauri oli alkanut syömään jotain pillereitä.‭ ‬Mutta en koskaan kysynyt niistä tarkemmin,‭ ‬Toropainen jatkoi.

‭– ‬Ja Lampinenko kuvitteli omassa päässään koko homman‭?

– Oli täällä jotain venäläisten porukoita nähty.‭ ‬Juuri tässä samassa kabinetissa olivat viettäneet iltaa ja joukkoon kuului myös sotilaita.‭ ‬Kyseessä oli kuulemani mukaan harrastajateatteriryhmä‭ ‬Viipurista,‭ ‬joka vieraili Suomessa‭ ‬esiintymässä.‭ ‬Siitä oli‭ ‬äskettäin‭ ‬juttua työväenyhdistyksen kuukausiaviisissa.‭ ‬Porukan vetäjä kiitteli erityisesti Inkerissä saatua hyvää vastaanottoa.‭ ‬Dementoituneen Lampisen mielikuvitus lähti omille raiteilleen ja hän sai jostain päähänsä,‭ ‬että Neuvostoliitto suunnitteli aseellista hyökkäystä Suomeen.‭ ‬Kaikkea sitä voikin sattua,‭ ‬Toropainen pyöritteli päätään.‭ ‬Ensimmäistä kertaa päätoimittajan urallaan hän‭ ‬häpesi suuresti.

‭– ‬En minä sinua tämän vuoksi erota,‭ ‬mutta kirjallisen varoituksen sinä tästä saat,‭ ‬Teräsvuori sanoi.‭ – ‬Toivon,‭ ‬että otat tapauksesta opiksesi ja olet huolellisempi jatkossa.

Toropainen ryhdistäytyi.‭ ‬Häntä säälitti Lampisen kohtalo,‭ ‬mutta sille tosiasialle ei enää voinut mitään,‭ ‬että sairaus oli ottanut miehestä‭ ‬tiukan‭ ‬otteen.‭ ‬Jos onnettomasta tilanteesta jotain positiivista löytyi,‭ ‬niin hänen ja Maurin välit säilyisivät jatkossakin hyvinä.‭ ‬He olivat tavanneet aamulla ja Mauri oli sanonut,‭ ‬ettei kanna kaunaa potkuistaan.

‭– ‬Voit luottaa minuun kuin vuoreen,‭ ‬Toropainen sanoi Teräsvuorelle ja tiesi,‭ ‬ettei asiaan palattaisi enää koskaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kovisten venetsialaiset

Veteraani

Hyppääjät