Kovisten venetsialaiset


–‬ Mikkis hei,‭ ‬tuu hakeen nämä kaljat nyt‭! ‬Ei näitä koko iltaa täällä aleta jemmaamaan,‭ ‬kuuluu Nissanin ikkunasta.‭ ‬Juho sieltä huutelee jo hieman hermona.‭ ‬Tietysti,‭ ‬kun ei saa rahojaan heti ja joutuu oottelemaan kaljojen kanssa.‭ ‬Nappaan hupparin mukaani puiston penkiltä ja kävelen kohti Nissania.‭ ‬Koska täytän ite‭ ‬18‭ ‬vuotta vasta ens talvena,‭ ‬niin Juho on parempi pitää tyytyväisenä siihen asti.‭ ‬Muuten se vois nostaa hakupalkkiotaan tai jopa lopettaa juomien välittämisen.‭ ‬Ainahan sitä joku toinen hakija löytyis tilalle,‭ ‬mutta Juhossa on se hyvä puoli,‭ ‬että sen kautta saa väkeviäkin.‭ ‬Se hommaa niitä vissiin isosiskonsa kautta.‭ ‬Kyllä mää sen myönnän,‭ ‬että Juho tulis aina olemaan mua kovempi jätkä,‭ ‬mut en määkään mikään nössö oo.‭ ‬Paljon kovempi maine mulla on kuin suurimmalla osalla meiän luokkalaisista.‭ ‬Monet niistä ei edes vielä juo väkeviä.‭  

– Saat kolikoita tällä kertaa.‭ ‬Ei oo seteleitä nyt messissä,‭ ‬sanon ja työnnän kasan kiliseviä euron kolikoita Juhon kouraan auton sisäpuolelle.‭ ‬Juho kehuskeli vasta,‭ ‬että Nissanin mittariin on tullu alle kahessa kuukaudessa päälle‭ ‬10‭ ‬000‭ ‬kilsaa.‭ ‬Saattaa kyllä pitää paikkansakin.‭ ‬Jätkä näyttää lähes asuvan rakkaassa amisautossaan.‭ ‬Jotenkin se onnistu pääseen inssiajosta läpi ekalla yrityksellä,‭ ‬mut en ylläty,‭ ‬että se on ehtiny nyt jo rutata Micran kylkeä.

–‬ Perkele‭! ‬En mää mitään hiluja ota‭! ‬Ja tässähän on liian vähän.‭ ‬Me sovittiin,‭ ‬että tää lasti on tasan kolkyt euroa,‭ ‬Juho vastaa.‭ 

– Ota ne vaan.‭ ‬Ja siinä on kolmekymppiä.‭ ‬Laske vaikka.‭ ‬Ne on Shellin pokerikoneesta.‭ ‬Siitä,‭ ‬josta ei yleensä voita mitään.‭ ‬Tuottaa sullekin onnea,‭ ‬kun otat ne.

Juho tyytyy vastaukseeni ja tunkee kolikot nahkatakkinsa taskuihin.‭ ‬Kaljat on jalkatilassa S-marketin muovikassissa.‭ ‬Juho avaa autonsa oven ja nakkaa kassin mulle.‭ ‬Se hetki,‭ ‬kun saa joltain hakijalta kaljakassin käteensä,‭ ‬on aina yhtä sykähdyttävä.‭ ‬Sitä tunnetta jään kyllä kaipaamaan siinä vaiheessa,‭ ‬kun alkoholin ostamisesta tulee mullekin laillista.‭ ‬Eihän siinä oo mitään jännitystä kävellä baariin sisään,‭ ‬tilata tuopillinen ja maksaa se tiskillä maksupäätteellä.‭ ‬Jos siis on kortilla saldoa,‭ ‬millä maksaa.‭ ‬Vaikuttaa ihan liian kliiniseltä ja tylsältä.‭ ‬Enemmän niitä juomia osaa arvostaa,‭ ‬kun yrittää ensin jostain kerätä tarpeeksi ryppysiä seteleitä tai triplata taskun pohjalla makaavien kolikoiden määrän Shellin peliautomaatilla.‭ ‬Ja sen jälkeen hakea juomat just vaikka‭ ‬80-luvulla valmistetun ruostuneen Nissanin etupenkiltä.‭ 

Mun kaverin pikkusisko ja sen bestis näyttävät olevan jo ihan hyvässä maistissa.‭ ‬Breezereitä on tyhjennetty siihen malliin,‭ ‬ettei kestä enää kauan,‭ ‬kun Linda sammuu.‭ ‬Sen kanttori-isä saa taas hakea‭ ‬tytön Jeepillä kotiin ja pitää seuraavana aamuna saarnan.‭ ‬Kanttori ei saarnais pelkästään alkoholin ottamisesta,‭ ‬vaan yhtä paljon myös hänen mielestään säädyttömästä pukeutumisesta.‭ ‬Vaikka eivät nuo Lindat vaatteet minusta niin pahalta näytä‭ ‬-‭ ‬oikein tyylikkäät,‭ ‬mitä nyt melko paljastavat.‭ ‬Jos Lindalla ei tuo touhu pian muutu fiksumpaan suuntaan,‭ ‬niin isäukko jättää sen vielä perinnöttömäksi.‭ ‬Vaikka se‭ ‬vain‭ ‬keskituloinen kanttori onkin,‭ ‬niin pätäkkää sillä silti riittää.‭ ‬Kuulemma se on joskus nuorempana onnistunu rikastumaan sijoittamalla Nokian osakkeisiin,‭ ‬mutta ei oo jättäny töitään seurakunnassa,‭ ‬vaikka olis ihan hyvin voinu.‭ 

– Mitä sää niitä kuolaat,‭ ‬ei ne susta oo kiinnostuneita.‭ ‬Lindalle kelpaa vain vähintään viis vuotta vanhempi mies.‭ ‬Ja Anni ei välitä kuin lätkäjätkistä.‭ ‬Ei se oo koskaan antanu muille kuin lätkän pelaajille.

Jesperi oli ilmestyny‭ ‬mun taakse kaljatölkki kädessään.‭ ‬Me ollaan Jesperin kans kuljettu samoja polkuja jo esikoulusta lähtien:‭ ‬koettu samat bileet ja oltu samalla luokalla vuodesta toiseen.‭ ‬Jesperi‭ ‬on kai mun paras kaveri,‭ ‬vaikka viime vuosina se onkin muuttunu aika erikoiseksi.‭ ‬Jätkä on alkanu harrastamaan ompelemista ihan tosissaan ja aikoo hakea amiksen jälkeen jonneki sen alan kouluun.‭ ‬Tosin,‭ ‬en oo koskaan tajunnu,‭ ‬miks Jesperi edes halus amikseen‭ ‬metallipuolelle.‭ ‬Ihan turhaan se siellä aikaansa kuluttaa.‭ ‬Kai se ajatteli‭ ‬yläasteella,‭ ‬että on parempi tulla mun ja muiden kavereiden kans samaan paikkaan.‭ ‬Ja sen isä‭ ‬on tosi kovan luokan ammattilainen hitsaajana,‭ ‬joten liippaa läheltä.‭ ‬Mutta jotain kummia feminiinisiä piirteitä Jesperiin on tarttunu,‭ ‬kun se on alkanu ompelukoneellakin leikkimään.‭ ‬Se on seurustellu vapusta saakka yhen Iinan kans,‭ ‬joka käy‭ ‬ekaa vuotta lukiota.‭ ‬Iina on ihan varmasti tartuttanu siihen jonkin‭ ‬käsityötaudin.‭ ‬Jätkä ei nykyään muusta puhukaan kuin Iinasta.

–‬ En mää ketään kuolaa.‭ ‬Katon vaan,‭ ‬että Lindalla alkaa oleen kohta taas kotiinlähtö lähellä.‭ ‬Pää nuokkuu jo eikä oo edes aurinko vielä laskenu.

‭–‬ Anna niiden olla omissa oloissaan.‭ ‬Keskity ennemmin vaikka noihin,‭ ‬Jesperi osoittaa kohti rantaa,‭ ‬jossa kolme tummaverikköä päättelee parhaillaan beach volley-peliään.

–‬ Eikö nuo oo sieltä kauppiksen urheilulinjalta‭? ‬Pelaavat kai jo vähintään ykkössarjassa,‭ ‬vastaan ja yritän saada päähäni tyttöjen nimiä.‭ ‬Jasmin,‭ ‬Erika ja kaikista pisin taitaa olla Johanna.

‭–‬ Niitähän ne.‭ ‬Lähtevät varmaan kotiin tekemään jotain lihashuoltoja ja aamulla seiskalta lenkille.‭ ‬Nuo mimmit ne ei taida paljoa bilettää,‭ ‬Jesperi vastaa.

‭–‬ Eivät niin.‭ ‬Oon mää Jasminin kans kerran jutellu festarialueen ulkopuolella.‭ ‬Mut ei se mitään ollu ottanut,‭ ‬vissyä vaan joi.‭ ‬Arvaa vaan,‭ ‬oliko sitä vaikea lähestyä,‭ ‬kun se oli selvinpäin‭?

– Ja sinä et tosiaankaan ollu,‭ ‬Jesperi kuittaa.‭ ‬Kumpaakin naurattaa ja mää avaan kaljapullon hampaillani.‭ ‬Jesperi hommaa aina tölkkejä,‭ ‬mutta mun pitää saada kaljani lasipullosta.‭ ‬Olut ei nimittäin maistu yhtä hyvältä tölkistä.‭ ‬Oon tehny sen verran omaa puolitieteellistä tutkimustani asiasta.‭ ‬Muovipulloista nyt ei kannata edes puhua.‭ ‬Niistä kun vetää jotain Karhua,‭ ‬niin makunautinnosta ei oo tietoakaan.‭ ‬Melkein kuin jotain pahaa vajaasti käynyttä kotikaljaa jois.‭ 

– Tämä alue tyhjennetään nyt.‭ ‬Olkaa hyvä ja poistukaa tuohon suuntaan.‭ ‬Ilotulitusta aletaan valmistella ja tämä kaistale varataan Pyrotekniikan poikien käyttöön.‭ ‬Ketään ylimääräisiä ei saa oleskella täällä ilotulituksen aikana.

Mustiin vaatteisiin pukeutunu‭ ‬kalpeanaamainen‭ ‬vartija tulee komenteleen meitä lihakset pingottaen.‭ ‬Hiusten sivut on ajeltu‭ ‬koneella‭ ‬kaljuksi ja keskiosa vedetty piikkisuoraksi siilitukaksi kohti taivasta.‭ ‬Korvarengas roikkuu‭ ‬vasemmasta korvalehdestä ja tatuointi nousee takin kauluksen alta kaulaa pitkin kuin jollain linnakundilla.‭ ‬Kai vartijan pitää näyttää tuolta vaikuttaakseen edes vähän uskottavalta.‭ ‬Me katsellaan Jesperin kans toisiamme ja ihmetellään,‭ ‬miks se meille tulee rähisemään.‭ ‬Porukkaa‭ ‬maleksii ympärillä vaikka kuinka paljon ja suurin osa‭ ‬jo ihan päissään,‭ ‬toisin kuin me.‭ ‬Hoitais heidät ensin pois‭ ”‬kaistaleeltaan‭” ‬ja tulis sitten sanoon meille uudestaan.‭ ‬Viikonlopun aikana‭ ‬vietetään‭ ‬venetsialaisia ja sen‭ ‬kunniaksi ilotulitteita ammutaan‭ ‬ympäri kaupunkia.‭ ‬Meidän suosikkipaikka torin liepeilläkin on suljettu puoleenyöhön asti jonku‭ ‬typerän‭ ‬tulishow’n takia.

–‬ Eikö pojat kuulleet,‭ ‬mitä sanoin‭? ‬Siirtykää sata metriä tuohon suuntaan,‭ ‬vartija korottaa ääntään.‭ ‬Pari Juhon tunnetusti kuumaveristä kaveria‭ ‬-‭ ‬Markku ja Jartsa‭ ‬-‭ ‬tulee samalla paikalle ilmeisesti uteliaisuuttaan.‭ ‬Kumpikaan ei ehdi edes sanoa mitään,‭ ‬kun vartija tarttuu Markkua käsivarresta ja yrittää ohjeistaa sitä poistumaan paikalta.‭ ‬Ei olis kannattanu,‭ ‬nimittäin Markku ei tuollasia käskyjä ota vastaan.‭ ‬Painiksihan se sitten menee.‭ ‬Albanialaiset sukujuuret isänsä puolelta omaava,‭ ‬mutta Suomessa syntyny Markku ottaa silmänräpäyksessä vartijasta tiukan otteen.‭ ‬Vartija osoittautuu myös kovaksi kamppailijaksi.‭ ‬Me siirrytään Jesperin ja Jartsan kans sivummalle katsomaan.‭ ‬Samalla vartija kaataa Markun maahan,‭ ‬joka onnistuu kuitenkin kaatuessaan kampittamaan vastustajansa.‭ ‬Myös vartija rojahtaa asfaltille.‭ ‬Miesten taistelu jatkuu keskellä jalkakäytävää ähinän ja kirosanojen säestämänä.‭ 

– Helvetin Markku‭! ‬Pitääkö sen aina hermostua noin helposti.‭ ‬Se tietää taas putkareissua,‭ ‬Jartsa noituu ja sytyttää tupakan.‭ ‬Samalla poliisiauton valot vilkkuu jo rantaravintolan takana.‭ ‬Joku on kai soittanu hätäkeskukseen tappelusta ja kytät sattu olemaan sopivasti nurkan takana.‭ ‬Nyt tulee Markulle lähtö.

‭–‬ Ukot hei,‭ ‬lopettakaa.‭ ‬Poliisit tulee‭! ‬Jesperi huutaa.‭ ‬Vartija hellittää heti otettaan ja yrittää nousta ylös,‭ ‬mutta Markulle Jesperin viesti on kuin viskaisi bensaa liekkeihin.‭ ‬Markku paiskaa vartijan välittömästi takaisin maahan ja jättää tämän pahasti alakynteen.‭ ‬Uimahallin punttisalilla vietetyt tunnit eivät näköjään oo kuluneet pelkästään rautaa silitellessä,‭ ‬vaan Markku on selvästi vahvassa kunnossa.‭ ‬Vartijan käytöksen nostattama adrenaliini yhdistettynä juuri sopivaan nousuhumalaan sopivat huonosti yhteen.‭ ‬Markku rauhottuu vasta,‭ ‬kun poliisit ottaa hänestä hallintaotteen kahteen mieheen ja uhkaa käyttää sähkölamautinta.‭ ‬Jätkä karjuu hävyttömyyksiä vielä siinäkin vaiheessa,‭ ‬kun konstaapelit puskevat riehuvaa painimestaria maijan takaosaan.‭ ‬Tiedän,‭ ‬että vaikka yöstä vetoisassa putkassa tulee pitkä,‭ ‬Markku röyhistelee rintaansa tapahtumalla vielä pitkään.‭ ‬Jos monet muut ovat kovia suustaan,‭ ‬niin Markku jättää puheet vähemmälle ja antaa tekojensa puhua.‭ ‬Osaa sekin silti katutappeluiden saavutuksillaan leuhottaa.

Poliisit kuiskuttelee keskenään jotain,‭ ‬jonka jälkeen toinen niistä lähestyy mua.‭ –‬ Ja sinä poika lähdet myös meidän matkaan.‭ ‬Kalja maahan ja tänne näin,‭ ‬konstaapeli sanoo tiukasti ja osoittaa minua.‭ ‬Olen niin ihmeissäni,‭ ‬etten tiiä,‭ ‬mitä sanoisin.‭ ‬Vaatteistaan isompia tahroja pyyhkivä vartijakin katselee kummissaan meihin päin.

–‬ Nyt on virkavalta hieman erehtyny.‭ ‬Mää en oo tehny mitään,‭ ‬saan kerättyä rohkeuteni ja vastaan niin itsevarmalla äänellä kuin sillä hetkellä on mahollista.‭ ‬On mulla joskus ennenki ollu kahnauksia poliisien kanssa,‭ ‬mutta aina niistä on puhumalla selvitty.‭ ‬Poliisit ovat yleensä ihan fiksua porukkaa.

–‬ Älä selitä siinä‭! ‬Me kyllä muistetaan sinut.‭ ‬Pääsit meiltä aiemmin illalla karkuun,‭ ‬mutta nyt et lähde minnekään.‭ ‬Ensi yön vietät meidän tiloissa,‭ ‬poliisi jatkaa ja ottaa olutpulloni.‭ ‬Minua viedään jo kohti mustamaijaa,‭ ‬kun tajuan,‭ ‬ettei mitään ole tehtävissä.‭ ‬Nuo vaikuttaa just sellaisilta kytiltä,‭ ‬joiden päätä ei käännetä.‭ ‬Ukot tekevät pahan virkavirheen ottaessaan syyttömän mukaansa.‭ ‬Ja keneen ne mut oikein sekoittaa,‭ ‬kun väittävät,‭ ‬että olisin karannut niiltä‭?

– Mitä ihmettä‭? ‬En oo koskaan ennen nähny teitä.‭ ‬Mää olen sitä paitsi alaikäinen vielä.‭ ‬Ette te mua voi minnekään putkaan viedä,‭ ‬yritän sopertaa,‭ ‬vaikka tiiänkin,‭ ‬että paljastukseni tietäisi ehkä sakkoja alkoholin luvattomasta hallussapidosta.‭ ‬Poliisit eivät vastaa mitään.‭ ‬Markku katsoo monttu auki,‭ ‬kun mut työnnetään kovakouraisesti istumaan häntä vastapäätä.

–‬ No mitä vittua ne sutkin otti‭? ‬Markku kysyy ihmeissään.

‭–‬ Sekottivat mut johonki samannäköiseen,‭ ‬vastaan ja potkaisen vihaisena maijan juuri suljettua ovea.‭ ‬Markku näyttää jo yllättävän rauhalliselta.‭ ‬Juho on joskus puhunu,‭ ‬että Markku on ehtiny tutustua putkien sisustuksiin sen verran monta kertaa,‭ ‬ettei yks lisäyö kopissa häntä paljon hetkauta.‭ ‬Erikoista kyllä siinä mielessä,‭ ‬ettei Markku oo vielä edes‭ ‬19-vuotias‭; ‬siitä huolimatta jo kokenut valtion pahnoilla yöpyjä.‭ ‬Tarvitseeko tuota kuitenkaan hirveesti ihmetellä,‭ ‬jos kerran tässä kaupungissa on tapana heittää alaikäisiäkin lukkojen taakse.

‭ Mun iltani‭ ‬näyttää päättyvän surkealla tavalla ennenkuin se‭ ‬ehti kunnolla edes alkaa.‭ ‬Hyvä,‭ ‬jos‭ ‬kerkesin puoli pulloa juoda ekasta kaljastani.‭ ‬Toivottavasti Jesperi kerää juomat talteen.‭ ‬Tai Jartsa vois väittää niitä omikseen,‭ ‬kun on jo täysi-ikäinen.‭ ‬Se on sen verran reilu jätkä,‭ ‬että‭ ‬antaa kyllä kaljat mulle takaisin.‭ ‬Ihmettelen,‭ ‬miten rauhallisena Jartsa äsken pysy.‭ ‬Sen uho on kans monesti jotain eeppistä.‭ ‬Niin pienen pieni mies,‭ ‬mut niin suuri suu,‭ ‬ettei toista samanlaista oo tullu vastaan.‭ ‬Jatkuvasti räksyttämässä vastaantulijoille‭ ‬-‭ ‬tutuille ja tuntemattomille.‭ ‬Moni pitää sitä pelkkänä pellenä,‭ ‬joka tosi paikassa vetäytyy syrjään nyyhkyttämään.‭ ‬Juhannuksena se otti köniin kahelta monta vuotta itteään nuoremmalta jätkältä.‭ ‬Suunsoitto ei kuitenkaan lakannu,‭ ‬vaan sieltä se huuteli pusikosta suu veressä ja housut kurassa niiden jätkien perään.‭ ‬Mut reiluudessaan Jartsa on omaa luokkaansa.‭ ‬Onneksi on vasta perjantai ja huominen vielä jäljellä.‭ ‬Mun mieli piristyy vähän,‭ ‬kun muistan,‭ ‬että yks Mira‭ ‬tulee ulkomaan reissultaan kotiin lauantai-aamuna.‭ ‬Nähtäisiin Miran kans ihan varmasti viimeistään illalla.‭ 

Poliisiauto kaasuttaa matkaan.‭ ‬Näen ikkunasta,‭ ‬miten vartija jää juttelemaan kavereideni kans.‭ ‬Mitään riitaa ei näytä enää olevan.‭ ‬Markun ja mun matka poliisiasemalle sujuu hiljaisuuden vallitessa.‭ ‬Markku huomaa,‭ ‬miten tilanne harmittaa mua ihan tarpeeksi eikä halua kysymyksillään vääntää veistä haavassa.‭ ‬En pysty vieläkään käsittämään,‭ ‬miten poliisit voi viedä alaikäisen putkaan yöksi.‭ ‬Missään lakikirjassa ei varmasti sallita sellasta.‭ 

– Jos oisivat soittaneet kotiin ja tajunneet,‭ ‬että porukat on‭ ‬3000‭ ‬kilometrin päässä täältä ja mää yksin kotona kaks viikkoa,‭ ‬niin mitähän ne sitten olis tehneet‭? ‬Soittaneet jonnekin vitun lastensuojeluun vai,‭ ‬sanon Markulle katkaistakseni hiljaisuuden.‭ ‬Markku hymähtää,‭ ‬mutta vaikuttaa olevan ajatuksissaan.‭ ‬Luultavasti miettii yhtä uimahallin jumppaohjaajaa,‭ ‬jota se yrittää kuulemma lämmitellä päivästä toiseen.

Poliisilaitos näkyy jo ikkunoiden kalterien välistä.‭ ‬Porukkaa on‭ ‬paljon liikkeellä ja kadut täynnä nuorisoa.‭ ‬Näkyy siellä myös vanhempaa väkeä,‭ ‬ovat‭ ‬luultavasti ravintoloihin päin menossa.‭ ‬Poliisilaitoksen‭ ‬viereisellä tyhjällä tontilla seisoo‭ ‬muutamia liivijengiläisiä.‭ ‬Mitähän hittoa ne poliisiaseman liepeillä aikaansa kuluttavat‭? ‬Luulis,‭ ‬että tuo porukka pysyis mahdollisimman kaukana laitokselta silloin,‭ ‬kun eivät ole siellä pidätettyinä.‭ ‬Mustamaija kurvaa onneksi kauas liiviläisistä.‭ ‬En jaksa‭ ‬kuunnella sieltä suunnalta minkäänlaista vinoilua.

–‬ Ulos sieltä.‭ ‬Älkääkä alkako riehumaan,‭ ‬ettei tarvitse raudoittaa teitä,‭ ‬komentaa koko ajan enemmän äänessä ollut konstaapeli.‭ ‬Sen verran tunnen poliisien arvomerkkejä,‭ ‬että hän taitaakin olla peräti ylikonstaapeli.‭ ‬Mehän ollaan Markun kans varsinaisia karjuja,‭ ‬kun ei pelkkä vanhempi konstaapeli riitä saamaan meitä aisoihin.‭ ‬Tilanne tuntuu irvokkaalta.‭ 

Mietin,‭ ‬että vaikka makaanki pian täysin syyttömänä telkien takana,‭ ‬en suo poliiseille sitä iloa antamatta jollain tavalla takaisin.‭ ‬Toinen poliiseista kävelee Markun kans jo lähellä poliisilaitoksen ovea,‭ ‬mutta mää istun edelleen maijan penkillä.‭ ‬Viivyttelen ulos tulemista tarkoituksella.‭ ‬Aivoni surraavat,‭ ‬kun pohdin,‭ ‬minkä nasevan kommentin keksisin huutaa noille kahdelle idiootille,‭ ‬jotka pilasivat iltani.‭ ‬Ylikonstaapeli patistelee‭ ‬mua pihalle.‭ ‬Vedän syvään henkeä ja karjaisen niin lujalla äänellä kuin pystyn:

‭–‬ ÄÄLIÖSIAT‭!!!!!!! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Veteraani

Hyppääjät