Tekstit

Menestyjien kerrokset

Autoni jää sakkopaikalle,‭ ‬mutta sillä ei ole väliä.‭ ‬Jos minulla on varaa ajaa Porsche Panamera‭ ‬4‭ ‬Sport Turismolla,‭ ‬jonka pinnassa kiiltelee kallein saatavilla oleva erikoisväri,‭ ‬niin yhdet parkkisakot ovat pikkujuttu.‭ ‬Monitoimitalon konserttisalin sinänsä suurelle parkkipaikalle ei ole jätetty Porschen mentävää paikkaa.‭ ‬Tuulen viskomat risukasat on luultavasti jonkun urheiluseuran talkoolaisten toimesta kasattu niin huolimattomasti,‭ ‬että ne peittävät useamman vinoparkkiruudun.‭ ‬Kukaan ei ole ollut niin viitseliäs,‭ ‬että olisi siirtänyt kuljetusta odottavat kasat yöpakkasten kiduttamalle nurmikolle.‭ ‬Tunnen lisäksi pientä pelkoa siitä,‭ ‬että autoni saa kolhuja kateellisten toimesta,‭ ‬jos ajan sen ahtaaseen parkkiruutuun.‭ ‬Jo senkin takia valitsen mieluummin pysäköinniltä kielletyn paikan ja maksan siitä ilosta naurettavan pienet sakot.
En aja saksalaisella urheiluautolla siksi,‭ ‬että se olisi jotenkin välttämätöntä.‭ ‬Auton ajettavuus toki hivelee hipiääni,‭ ‬mu…

Hyppääjät

Matkaa kalliokielekkeeltä alas on tarkalleen‭ ‬14,80‭ ‬metriä.‭ ‬Edessäni kauas silmien kantamattomiin jatkuva vedenpinta tarjoaa hypyille suhteellisen pehmeän laskualustan,‭ ‬vaikka vesipatja ei koskaan olekaan täysin‭ ‬kivuton elementti.‭ ‬Enemmän minua pelottavat vedenpinnan alla piilevät kivet ja uppotukit,‭ ‬joita toisinaan tulee vastaan. Viime keväänä jalkapohjani hipoivat vaarallisen läheltä hypyn laskeutumispaikan lähistöllä kellunutta tukkia. Tumma vesi oli muodostanut sille näkösuojan kuin saalistaan vaanivalle alligaattorille etelän lämpimillä vesillä. Sen havaitseminen korkealta kielekkeeltä oli sula mahdottomuus. Riskejä ei aina osaa ottaa tarpeeksi huomioon. Niin hienolta tuntuu, kun polskahtaa vapaapudotuksesta nauttien meren äärettömään syvyyteen. 
Turvallisena pitämältäni laskeutumispaikalta ei tarvitsisi siirtyä montakaan metriä sivummalle,‭ ‬niin vastassa olisi kivenlohkareiden ja epätasaisesti veteen laskeutuvan kallioseinämän muodostama‭ ‬surmanloukku. Tikarinteräv…

Ilmaa kevyempää

Tuomo ja Maaret nousivat kuumailmapallon korin reunan yli korin sisäpuolelle. Kuljettajan paikalla seissyt Anja vilkaisi kelloaan todeten, että lennonjohdolle ilmoitettuun lähtöaikaan ei ollut enää monta minuuttia.

– Tiedättekö Jennistä? Maaret, ei vissiin tullut samalla bussilla teidän kanssa? Anja kysyi.

– Jennikö bussilla! Tiedät varmaan, että hän kulkee aina omalla autollaan. Kyllä se sieltä kohta tulee, Maaret vastasi ja veti uutta Kappan hupparia yllensä. Tuuli oli voimistunut aamupäivästä, mutta ilma oli edelleen elokuun loppupäiviksi hämmästyttävän lämmin. Kylmä ja sateinen kesä oli vasta elokuussa näyttänyt parhaat puolensa.

Vuoden suurimman kaupan varmistuminen vaati Anjan mielestä juhlistamista. Ennen kuin nykyinen varatoimitusjohtajan pesti alkoi viemään leijonan osan myös hänen vapaa-ajastaan, oli Anja toisinaan tehnyt keikkoja kuumailmapallolentäjänä serkkunsa Balloon Ten-firmassa. Lupakirja oli edelleen voimassa, joten myyntidivisioonan vieminen pallon kyydissä siniselle t…

Hämmentäjien kabinetti

‭– ‬Lampinen saa nyt puheenvuoron.‭ ‬Mauri,‭ ‬sanoit,‭ ‬että sinulla on tärkeää asiaa,‭ ‬päätoimittaja Toropainen antoi suunvuoron Boston-savuketta‭ ‬nurkkapöydässä‭ ‬käryttävälle Lampiselle‭; ‬kokeneelle toimittajalle,‭ ‬jonka keinot myyviä juttuja metsästäessä eivät aina kestäneet päivänvaloa.‭ ‬Kaikkien tiedossa oli,‭ ‬ettei miehen into monesti valheellisiksi osoittautuvien uutisten levittämiseen kauheasti miellyttänyt Toropaista.‭ ‬Lampisen työpaikka ei kuitenkaan ollut koskaan ollut uhattuna.‭ ‬Ellei jotain poikkeuksellista tapahtuisi,‭ ‬Mauri ahertaisi viimeiset vähäiset työvuotensa pitkäaikaisen esimiehensä Toropaisen alaisena ja jäisi sen jälkeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään.‭ ‬Toropainen tunsi ikuista kiitollisuudenvelkaa miestä kohtaan,‭ ‬joka kerran pelasti hänen henkensä.‭ ‬Häiriintyneen karhun hyökkäys metsästysreissulla olisi koitunut kohtalokkaaksi ilman Lampisen ripeää toimintaa.‭ ‬Omasta turvallisuudestaan piittaamatta Mauri oli ampunut kiväärillään kaksi onnis…

Varastomiehet pelastajina

Iltavuorossa‭ ‬työskenteli lisäkseni kolme muuta varastotyöntekijää:‭ ‬eläkepäivien vapautta‭ ‬kuumeisesti odottava trukkikuski Jarno,‭ ‬uusia töitä jatkuvasti etsivä taiteilijaluonne Kristian ja‭ ‬vasta‭ ‬joukkoomme liittynyt,‭ ‬juuri armeijasta kotiutunut Aapo.‭ ‬Ilta satamassa oli normaalia hiljaisempi.‭ ‬Tavaratoimituksia tuli vain muutamia ja lähtevän tavaran luettelot näyttivät lähes tyhjiä rivejä.‭ ‬Yhden rahtikirjan kanssa tuli ongelma,‭ ‬jota me kaikki‭ ‬yhdessä tuumin pohdimme.‭ ‬Oli surkuhupaisaa,‭ ‬että Aapo keksi siihen lopulta ratkaisun.‭ ‬Nuori mies,‭ ‬jonka ei pitänyt vielä hallita kuin perusasiat,‭ ‬osoittautuikin varsin nokkelaksi kaveriksi.‭ 
Kova myrsky rankkasateen kera lähestyi kaupunkia.‭ ‬Odotettavissa oli yksi pahimmista rajuilmoista vuosiin.‭ ‬Sataman laivaliikennettä oli jo alkuillasta rajoitettu turvallisuussyistä.‭ ‬Apulaisvarastopäällikkö Rami Väre teki tapansa mukaan ylitöitä.‭ ‬Kaikki me neljä olimme varmoja,‭ ‬ettei hän mitään oikeita töitä työhuoneensa…