Kovisten venetsialaiset
– Mikkis hei, tuu hakeen nämä kaljat nyt! Ei näitä koko iltaa täällä aleta jemmaamaan, kuuluu Nissanin ikkunasta. Juho sieltä huutelee jo hieman hermona. Tietysti, kun ei saa rahojaan heti ja joutuu oottelemaan kaljojen kanssa. Nappaan hupparin mukaani puiston penkiltä ja kävelen kohti Nissania. Koska täytän ite 18 vuotta vasta ens talvena, niin Juho on parempi pitää tyytyväisenä siihen asti. Muuten se vois nostaa hakupalkkiotaan tai jopa lopettaa juomien välittämisen. Ainahan sitä joku toinen hakija löytyis tilalle, mutta Juhossa on se hyvä puoli, että sen kautta saa väkeviäkin. Se hommaa niitä vissiin isosiskonsa kautta. Kyllä mää sen myönnän, että Juho tulis aina olemaan mua kovempi jätkä, mut en määkään mikään nössö oo. Paljon kovempi maine mulla on kuin suurimmalla osalla meiän luokkalaisista. Monet niistä ei edes vielä juo väkeviä. – Saat kolikoita tällä kertaa. Ei oo seteleitä nyt messissä, sanon ja työnnän kasan kiliseviä euron