Veijari, mutta mitäpä siitä


Talon yläkerta rapistui hiljalleen asumiskelvottomaan kuntoon.‭ ‬Osaa huoneista pidettiin tarkoituksella kylmillään ja ajan patina sai näkyä niissä huoletta.‭ ‬Repeytyneet tapetit eivät pistäneet silmään,‭ ‬vaan olivat jopa koriste muun ankeuden keskellä.‭ ‬Eteisestä yläkertaan johtavat lankkuportaat narisivat pahaenteisesti,‭ ‬mutta kun ex-vaimoni asteli niitä pitkin,‭ ‬mieleni palasi aina ohikiitäväksi hetkeksi menneeseen.‭ ‬Muistelin,‭ ‬miten meillä oli tapana istua portaiden puolivälissä shakkia pelaten ja punaviiniä juoden.‭ ‬Nykyään shakkilautani keräsi pölyä olohuoneen hyllyn päällä shakin jäätyä kiinnostavampien pelien jalkoihin.‭ 

Alimmassa kerroksessa puolestaan ei ollut mitään.‭ ‬Lähinnä sen täyttivät lämpöhuoneen puolelle pursunnut puuliiteri ja vanhat pesutilat,‭ ‬jotka olivat käyttökiellossa.‭ ‬Koko kerroksen saisi puolestani täyttää umpeen maa-aineksella tai pursuttaa betonia lattiasta kattoon.‭ ‬Onneksi minun ei huonojalkaisena tarvinnut käydä sen enempää kellarissa kuin vintilläkään.‭ ‬Talon keskimmäinen,‭ ‬maan tasalla oleva kerros kaikkine mukavuuksineen riitti mainiosti.‭ ‬Sen aikoinaan niin muodikkaista suurikokoisista ikkunoista välkkyi näkymä viereiselle tontille,‭ ‬jossa purkutuomion saanut paritalorykelmä odotti purkukoneen kouran iskua.‭ ‬Vaikka naapuritontti olikin surkeaa katseltavaa,‭ ‬niin jollain kornilla tavalla pidin maisemasta.‭ 

– Tarjako nämä vaasit on taas laittanut tänne kaappiin‭? ‬Helenan‭ ‬-‭ ‬siis exäni‭ ‬-‭ ‬ääni kantautui keittiöstä.‭ ‬Vaikka Helena saikin ihmisenä kaiken mahdollisen arvostukseni,‭ ‬niin en pitänyt hänen tavastaan puuttua ystäväni Tarjan tekemisiin.‭ ‬Helena ja Tarja olivat niin erilaisia.‭ ‬Huolimatta siitä,‭ ‬että Helena oli minua‭ ‬viisitoista vuotta nuorempi,‭ ‬hän näyttäytyi minulle jonkinlaisena äitihahmona.‭ ‬Olin monesti miettinyt,‭ ‬johtuiko mielikuvani ehkä Helenan loputtomasta kyvystä huolenpitoon vai hänen ikäistään vanhemmasta olemuksesta.‭ ‬Sitä arvoitusta tulisin ratkomaan varmasti vielä kuolinvuoteellani.‭ 

Tarja oli ihan‭ ‬eri‭ ‬maata.‭ ‬Ikäiseni ihminen,‭ ‬mutta niin hämmästyttävän nuorekas‭; ‬nuorekkaampi kuin Helena.‭ ‬Viriili ja aktiivinen,‭ ‬joka säilyttäisi positiivisen ajattelumallinsa varmasti ikuisesti.‭ ‬Eivät he olleet edes nähneet toisiaan vuosikausiin.‭ ‬Enkä usko,‭ ‬että he haluaisivat tavata enää uudelleen.‭ ‬Mitään muuta yhteistä heillä ei tulisi koskaan olemaan kuin yhteys minuun.‭ ‬Ja se ei tarkoita,‭ ‬että heidän pitäisi yhtenään kaulailla keskenään tai vaihtaa lihakeiton reseptejä.‭ ‬Helenan kanssa meille oli siunaantunut kaksi yhteistä,‭ ‬nyt jo aikuista lasta.‭ ‬Yhteisistä jälkeläisistä huolimatta olin kokenut Tarjan roolin elämässäni suuremmaksi aina siitä lähtien,‭ ‬kun sain häneen tutustua erottuani Helenasta‭ ‬-‭ ‬vaikka ero jopa lähensi Helenaa ja minua.‭ 

Tarjassa oli sellaista syvää intohimoa,‭ ‬jota naiselta odotin.‭ ‬Emme olleet koskaan halunneet virallistaa suhdettamme ja ehkäpä juuri siitä syystä aikoinaan tulisena roihunnut rakkaus oli viilentynyt pelkäksi ystävyydeksi.‭ ‬Hätätilanteessa luotin kuitenkin aina enemmän Helenaan,‭ ‬sillä Tarjasta ei ollut kaltaiseni ikääntyvän miehen huolehtijaksi.‭ ‬Helenan ratkaisu mennä pian eromme jälkeen uusiin naimisiin tuli minulle lievänä järkytyksenä.‭ ‬Varsinkin,‭ ‬kun hän tuli pian raskaaksi ja synnytti kolmannen lapsensa.‭ ‬Hänen uusi kuvataiteilijamiehensä osoittautui kuitenkin varsinaiseksi maailmanmatkaajaksi eikä pienissä piireissä viihtyvä Helena pysynyt miehen perässä.‭ ‬Heidän yhteisessä kodissaan majoittui jatkuvasti miehen taiteilijaystäviä,‭ ‬joiden passaamisesta Helena sai‭ ‬vauva-arjen keskellä‭ ‬nopeasti tarpeekseen.‭ ‬Lopullisesti noiden kahden täysin erilaisen ihmisen avioliitto ajoi karille,‭ ‬kun kuvataiteilija lähti eräänä keväänä kulttuurimatkalle halki Euroopan jääden sille tielleen.‭ ‬Sen lyhyen avioliiton jälkeen Helena vannoi,‭ ‬että hänen vasemmassa nimettömässään ei enää kimaltelisi koskaan mitään.‭ 

Pitkin talvea olin koittanut löytää oikeaa hetkeä,‭ ‬jolloin kertoisin Helenalle uutisen,‭ ‬joka melko varmasti pöyristyttäisi häntä.‭ ‬Normaalisti pystyin puhumaan hänen kanssaan asiasta kuin asiasta.‭ ‬En pelännyt edes silloin,‭ ‬kun jouduin perustelemaan Helenalle,‭ ‬miksi päätin häneltä mitään kysymättä kaupata yhteisesti hankkimamme huvilan pois.‭ ‬Nainen oli myynyt eromme jälkeen osuutensa mökistä minulle,‭ ‬vaikka kaunista kesäpaikkaamme kovasti rakastikin.‭ ‬Käytin kasvanutta päätösvaltaani hyödyksi ja löin kaupat lukkoon vanhan kollegani kanssa.‭ ‬Sillä hetkellä olin kurkkuani myöten täynnä mökkielämää.‭ ‬Nyt sisälläni ryömi kuitenkin sen luokan salaisuus,‭ ‬että sitä Helena ei ehkä sulattaisi yhtä helposti.‭ 

Ruokailuhuoneesta kuului kilinää ja kolinaa.‭ ‬Tiesin näkemättäkin,‭ ‬että Helena puhdisti kristallikruunua.‭ ‬Hänen suhteensa tuohon‭ ‬1800-luvulla Skånessä valmistettuun rumillukseen oli herttainen.‭ ‬Sen puunaamiseen käytettiin ihan liian monta tuntia aikaa joka viikko.‭ ‬Kristallikruunu edusti niitä viimeisiä siteitä,‭ ‬mikä minut enää nykyään yhdisti Ruotsiin.‭ ‬Ja‭ ‬siitä luojalle kiitos.‭ ‬Jospa joskus koittaisi hetki,‭ ‬jolloin‭ ‬viimeisetkin‭ ‬ruotsalaisuuteni rippeet haudattaisiin lopullisesti.‭ ‬Pari metriä multaa päälle ja sini-keltainen lippu ei enää liehuisi.

Päätinkin jatkaa Call of Duty’n pelaamista.‭ ‬Ketä kiinnostaa kattokruunut,‭ ‬lasiset vaasit tai talon rapistuva kunto,‭ ‬jos on mahdollista keskittyä täysillä ammuntapeliin‭? ‬Ei minua ainakaan.‭ ‬Black Ops kolmosen kesyttäminen inspiroi enemmän ja sai täyden huomioni.‭ ‬Sitä paitsi,‭ ‬pelaaminen auttoi reaktiokykyjen ylläpitoon.‭ ‬Tässä iässä tuskin olisi pelkoa siitä,‭ ‬että saisin pelistä huonoja vaikutteita.

‭–‬ Mistä tuo silmiä särkevä jättinäyttö on tänne ilmestynyt‭? ‬Helena oli huomaamattani tullut huoneeseen.‭ ‬Hän tarkoitti uutta upeaa,‭ ‬kaarevaa pelinäyttöäni,‭ ‬jonka sain hiljattain kuljetusliikkeen kuriirin tuomana.‭ ‬Näyttö nosti räiskintäpelien pelaamisen ihan uudelle tasolle.

‭–‬ Vakuutusyhtiöltä se on.‭ ‬Tein pienen vakuutuspetoksen.‭ ‬Kävi sen verran helposti,‭ ‬että taidan tehdä saman joskus uudestaan,‭ ‬vastasin kysymykseen.‭ ‬Saatoin tahattomasti kuulostaa jonkin verran röyhkeältä.

‭–‬ Niin mukavaako siellä vankilassa oli,‭ ‬että haluat sinne uudestaan‭? ‬Helena kuittasi takaisin.‭ 

– Älä muistele enää noin vanhoja asioita.‭ ‬Ne olivat niitä viimeisiä Ruotsin vuosiani,‭ ‬kun minä linnassa istuin.‭ ‬Eikä se tuomio tullut vakuutuspetoksesta,‭ ‬vaan velallisen epärehellisyydestä,‭ ‬valistin Helenaa,‭ ‬joka kyllä tunsi muutenkin historiani.‭ 

– Älä unohda rahanpesua.‭ ‬Se niistä sinun rötöksistäsi oli vakavin.

Ovikellon ääni katkaisi tympeänpuoleiseksi kääntyneen keskustelumme juuri sopivasti.‭ ‬Säikähdin,‭ ‬sillä ovikello ei ollut toiminut pitkään aikaan.‭ ‬Ääni toi enemmän mieleen vanhan höyrylaivan merkinantotorven kuin ovikellon summerin.‭ ‬Näin pihalla FedExin teippauksilla vuoratun pakettiauton ja arvasin heti,‭ ‬kuka oven takana seisoisi.

‭– ‬Ne ovat saapuneet,‭ ‬sanoin Helenalle ja kävelin ovelle niin ripein askelin kuin‭ ‬krooninen kantapääkipuni antoi myöten.‭ ‬Palatessani takaisin tavanomaista tyylikkäämmällä pakkauspaperilla vuorattu rasia käsissäsi,‭ ‬Helenan ilme oli kysyvä.‭ ‬Hän odotti vastauksia,‭ ‬vaikka hyvin tiesikin,‭ ‬että olin viime vuosina opetellut tilaamaan tavaraa verkkokaupoista.

‭– ‬Älä pelkää,‭ ‬nämä eivät ole vakuutuspetoksen avulla hankittuja,‭ ‬naurahdin ja avasin pakkauksen kääreet.‭ – ‬Kuubalaisia.‭ ‬Montecristo n:o‭ ‬2,‭ ‬hinta‭ ‬17‭ ‬euroa kappaleelta.‭ ‬Näitä on valmistettu yli‭ ‬80‭ ‬vuoden ajan.‭ ‬Jokainen sikari on oma uniikki yksilönsä,‭ ‬selvensin Helenalle ja otin yhden sikarin käteeni pyöritellen sitä sormissani hienostuneesti.‭ ‬Olin opetellut sikarinpolttamista hartaudella reilun vuoden ajan ja oppinut koko ajan lisää polttamisen arvokkuudesta.‭ ‬Joka kerta se maistui entistä paremmalta.‭ ‬Sisälläni väreili,‭ ‬kun mietin,‭ ‬millaisia tuntemuksia käsissäni pitelemät laatusikarit tulisivat kevät-‭ ‬ja kesäiltoihini tarjoamaan.‭ 

– Syöpäkääryleitä siinä missä tavallinen tupakkakin.‭ ‬Ei kannattaisi tuollaisia polttaa.‭ ‬Jos siis tahdot elää pitkään ja pysyä hyvässä kunnossa,‭ ‬Helena nuhteli‭ ‬saaden kuulostamaan sen niin äidilliseltä.

‭– ‬Sinä et tiedä tarpeeksi hyvän sikarin tuottamasta nautinnosta,‭ ‬kun sanot noin.‭ ‬Paketissa on‭ ‬100‭ ‬sikaria.‭ ‬Aion polttaa yhden joka toinen ilta,‭ ‬joten nämä riittävät yli puoleksi vuodeksi.‭ ‬Sen jälkeen tilaan uuden lähetyksen.‭ ‬Jospa polttaisit tänään yhden kanssani,‭ ‬yritin taivutella Helenaa,‭ ‬jonka katse kertoi heti,‭ ‬että takapihan kuistin sikarikerhoni ei saisi Helenasta‭ ‬uutta jäsentä.‭ ‬Tarja oli sentään joskus suostunut maistamaan tarjoamaani sikaria,‭ ‬mutta hänkään ei pitänyt sen mausta.‭ ‬Nautinnonhaluinen nainen etsi tyydytyksensä muista asioista.

Call of Duty‭ ‬ei enää jaksanut innostaa minua myöhemmin päivän aikana.‭ ‬Koska halusin vielä pitää Helenan luonani illan ajan,‭ ‬oli räiskintäpeli parempi sulkea vähin äänin.‭ ‬Ehtisin pelata sitä kyllikseni seuraavana aamuna.‭ ‬Olin vanhemmiten muuttunut enemmän omaa rauhaa kaipaavaksi ihmiseksi,‭ ‬mutta Helenaa tai Tarjaa en patistellut koskaan poistumaan.‭ ‬Kiitollisuuteni siitä,‭ ‬että tulin niin hyvin toimeen kahden noin upean naisen kanssa,‭ ‬oli sanoinkuvaamatonta.‭ ‬Siksi en välittänyt,‭ ‬vaikka Helena toisinaan ryöpytti minua varsin kovasanaisesti.‭ ‬Hän ei voinut sietää tapaani lähetellä paikallislehtiin tarkoituksellisen provosoivia tekstiviestejä,‭ ‬joita lehdet julkaisivat tekstaripalstoillaan.‭ ‬Helena tiesi,‭ ‬että suomeksi yllyttäjää tarkoittava nimimerkkini ei vaihtunut koskaan,‭ ‬vaan signeerasin viestini aina samoin. ‬Minulle viestien lähettäminen oli silkkaa huvia,‭ ‬mutta eräät vakavamieliset ihmiset näkivät ne tahallisina konfliktien yrityksinä.‭ 

– Milloin lopetat tämän hölmöilyn‭? ‬Helena paiskasi kaupunkilehden tuoreimman numeron eteeni.‭ ‬Tekstaripalstalle oli painettu kaksi tekstiviestiä muita suuremmalla fontilla:‭ ‬toisessa närkästynyt opiskelija vaati edullisempia bussilippuja paikallisliikenteeseen ja toisessa tuttuakin tutumpi nimimerkki‭ ”‬Inciter‭” ‬arvosteli voimakkaasti paikallispoliitikkoja,‭ ‬jotka hylkäsivät esityksen köysiradan rakentamisesta kaupunkia halkovan joen ylitse.‭ ‬Olin pitänyt hankkeen toteutumista täysin varmana ennen kuin eräs kaupunginvaltuutettu onnistui keräämään taakseen riittävästi‭ ‬muita‭ ‬valtuutettuja kaatamaan esityksen.‭ ‬Henkilökohtaista merkitystä sillä ei minulle ollut,‭ ‬ylitettiinkö joki jatkossakin siltaa pitkin vai heiluvan köyden kuljettamana.‭ ‬Näin kuitenkin päätöksen aiheuttamassa keskustelussa oivan tilaisuuden sivaltaa päättäjiä vain ärsyttääkseni osaa lukijoista‭ ‬-‭ ‬ja näköjään myös Helenaa.

‭– ‬Miksi lopettaisin‭? ‬Kyllä jonkun pitää huolehtia siitä,‭ ‬että ihmisillä riittää‭ ‬puhuttavaa.‭ ‬Joku tosikko oli jo verkossa julkaissut vastineen viestiini.‭ ‬Olin näköjään herättänyt taas pahaa verta.

Helena ei sanonut mitään,‭ ‬mutta osoitti närkästyksensä lopettamalla pyykkien silittämisen siihen paikkaan.‭ ‬Arvasin,‭ ‬että hän suunnitteli‭ ‬kotiinsa‭ ‬lähtöä.‭ ‬Nainen ei vaikuttanut kovin vastaanottavaiselta vetäessään eteisessä ulkoiluhousuja jalkaansa.‭ ‬Päätin kuitenkin ottaa riskin ja raottaa sisäisen aarrearkkuni kantta‭; ‬Helenan oli aika kuulla uutinen,‭ ‬jota hän ei osannut odottaa.‭ ‬Jos se tarkoittaisi viikkojen mykkäkoulua,‭ ‬niin minun pitäisi vain kärvistellä se aika ilman häntä.‭ ‬Jossain vaiheessa Helena joka tapauksessa leppyisi.‭ ‬Hän ei ollut erityisen pitkävihaista tyyppiä.‭ 

– Ai niin,‭ ‬Helena.‭ ‬Tulepa vielä tänne,‭ ‬huusin naisen perään ennen kuin hän ehti ulko-ovelle.‭ – ‬Mattias tulee käymään Suomessa ensi viikolla.‭ ‬Hän toivoi,‭ ‬että käytäisiin kunnon illallisella jossain ravintolassa.‭ ‬Sinäkin voisit lähteä mukaan.

‭– ‬Mattias kuka‭?

– Iiriksen puoliso.‭ ‬Pisamanaamainen mies,‭ ‬joka‭ ‬maalasi tuon piha-aidan viime kesänä,‭ ‬vastasin ja yritin pitää kasvoni vielä peruslukemilla.‭ ‬Helenan ja kuvataitelijamiehen tyttärentytär Iiris oli yllättänyt koko suvun naituaan itseään yli tuplasti vanhemman miehen juuri täysi-ikäisyyden saavutettuaan.‭ ‬Mattias osoittautui kuitenkin varsin fiksuksi ja hyväkäytöksiseksi mieheksi.‭ ‬Kauppatieteiden maisterista oli ollut Helenallekin paljon apua väännöissä verottajan suuntaan.‭ ‬Pienimuotoista‭ ‬käsityöyritystoimintaa harjoittavana‭ ‬Helena tuskaili toisinaan paperitöiden ja byrokratian kanssa.‭ 

– Ai‭ ‬Matsku,‭ ‬Helena oivalsi.‭ – ‬Olisit heti sanonut.‭ ‬Hetkinen‭… ‬miksi Mattias‭ ‬muka sinua haluaisi nähdä‭? ‬Ettehän te‭ ‬edes tunne toisianne kovin hyvin,‭ ‬vaikka olettekin kumpikin hylänneet Ruotsin.

‭– ‬Noh,‭ ‬tuota,‭ ‬melkein änkytin ja yritin miettiä,‭ ‬miten asettelisin sanani.‭ ‬Helena oli‭ ‬kyllä‭ ‬tottunut yllätyksiin seurassani,‭ ‬mutta‭ ‬ei tällaisiin.‭ – ‬Selvisi,‭ ‬että Mattias onkin minun poikani.‭ ‬Sain itsekin tietää siitä vasta puolisen vuotta sitten,‭ ‬sain sanottua.‭ ‬Odotin,‭ ‬saanko huutomyrskyn‭ ‬niskaani vai heltyisikö Helena sen verran,‭ ‬ettei viitsisi läksyttää enää vanhaa miestä.

‭– ‬Tarjako on hänen biologinen äitinsä‭? ‬Ei,‭ ‬ei voi sittenkään olla.‭ ‬Ettehän te ole niin kauaa Tarjan kanssa tunteneet.‭ ‬Ellet ole jättänyt jotain oleellista kertomatta minulle,‭ ‬Helena vastasi rauhallisella äänellä ja yritti järjestää päässään menneiden vuosikymmenien tapahtumia aikajanalle.

‭– ‬Ei Tarja,‭ ‬vaan‭ ‬eräs erakoitunut nainen,‭ ‬joka asuu lähes eristyksissä Gotlannissa.‭ ‬Tutustuimme Ruotsissa ja vietimme aika levottoman kesän yhteisten kavereidemme kanssa,‭ ‬kun olin vapautunut vankilasta.‭ ‬Seuraavana keväänä‭ ‬Kajsalle syntyi poika,‭ ‬joka otettiin pian huostaan ja sijoitettiin kasvattiperheeseen.‭ ‬Olin aina ollut siinä uskossa,‭ ‬että pojan isä olisi‭ ‬yksi Gustaf.‭ ‬Samoihin aikoihin Mattiaksen syntymän kanssa minä tutustuin nuoreen juuri kauppaopistosta valmistuneeseen viehättävään neitiin,‭ ‬joka laittoi aina hiuksensa saparoille.‭ ‬Sinuun siis.‭ ‬Viime syksynä sitten‭ ‬selvisi,‭ ‬että minä olen Mattiaksen isä.‭ ‬Mattias oli itse selvittänyt tämän kuvion.‭ ‬Melkoinen sattuma,‭ ‬että hän sattui‭ ‬menemään naimisiin sinun‭ ‬lapsenlapsesi kanssa,‭ ‬kerroin Helenalle.‭ ‬Helpotuin,‭ ‬että hän näytti suhtautuvan tietoon ymmärtäväisesti.

‭– ‬Oletko sen‭ ‬Kajsan kanssa puhunut tästä‭?

– Enkä ole.‭ ‬Hän on ihan dementoitunut jo.‭ ‬Tuskinpa muistaa minua enää.‭ ‬Mattias kertoi,‭ ‬ettei nainen tunnista enää häntäkään,‭ ‬vaikka hän on sentään ollut äitinsä kanssa säännöllisesti tekemisissä.

‭– ‬Anna minun kaikki kestää.‭ ‬Tajuatkohan edes,‭ ‬että poikasi Mattiaksen vaimon mummo‭ ‬seisoo tässä ja on sinun‭ ‬kahden muun lapsesi äiti‭!‬ Miten tuo voi olla edes mahdollista‭?

– Teidän suvussanne on ollut tapana‭ ‬tehdä lapsia hyvin nuorena.‭ ‬Ja rakastua vanhempiin miehiin.

Tämän jälkeen seurasi pitkä hiljaisuus.‭ ‬Katseemme kohtasivat välillä,‭ ‬mutta en pystynyt lukemaan Helenan ilmeestä mitään.‭ ‬Olinko huokaissut helpotuksesta liian aikaisin‭? ‬Keräsikö nainen‭ ‬parhaillaan raivoaan‭? ‬Toisaalta,‭ ‬miksipä hän alkaisi raivota,‭ ‬sillä suhteeni Kajsan kanssa oli päättynyt ennen Helenaan tutustumistani.‭ ‬Helena kyllä ymmärtäisi veijarimaista luonnettani eikä hermostuisi siitä,‭ ‬etten ollut kertonut kolmannesta lapsestani hänelle aiemmin.‭ ‬Hän piti ehkä jopa hyvänä sitä,‭ ‬että olin ensin sulatellut uutista itsekseni.‭ ‬Nyt,‭ ‬kun Helena tiesi Mattiaksesta,‭ ‬voisin kertoa iloisesta perhetapahtumasta Tarjallekin.‭ 

Hetkeksi aikaa jo painostavaksi muuttunut hiljaisuus päättyi äkillisesti.‭ ‬Helena räjähti nauramaan niin äänekkäästi,‭ ‬että hän vaikutti‭ ‬lähes tukehtuvan.‭ ‬Vesi valui hänen silmistään ja hekotuksen kasvoille nostattama puna sai naisen‭ ‬kerrankin‭ ‬hetkeksi näyttämään ikäistään nuoremmalta.‭ ‬Ilo‭ ‬tarttui,‭ ‬joten‭ ‬minäkään en pysynyt enää‭ ‬vakavana,‭ ‬vaan aloin nauraa yhtä äänekkäästi.‭ ‬Kun‭ ‬kontrolloimatonta hervottomuutta oli kestänyt‭ ‬riittävän pitkään,‭ ‬Helena‭ ‬viimeinkin lopetti alkukantaisen naurunsa ja halasi minua lämpimästi.‭ 

– Nyt sinä‭ ‬nuori pukki lähdet Helenan kanssa polttamaan tällaiset,‭ ‬hän sanoi‭ ‬painokkaasti ja nosti kaksi täydellisesti käärittyä sikaria pöydällä lepäävästä rasiasta.‭ ‬Yllätyin,‭ ‬mutta en tarvinnut kahta käskyä.‭ ‬Poistuimme kuistille ja sytytimme sikarit palamaan.‭ ‬Polttamiseen oleellisesti kuuluvat rituaalit jäivät‭ ‬sillä kertaa‭ ‬väliin.‭ ‬Se ei kuitenkaan tehnyt sikarista yhtään huonompaa‭; ‬havannalainen paloi‭ ‬sentään‭ ‬esikoispoikani kunniaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kovisten venetsialaiset

Veteraani

Hyppääjät