Teemun novelleja

Tuomo ja Maaret nousivat kuumailmapallon korin reunan yli korin sisäpuolelle. Kuljettajan paikalla seissyt Anja vilkaisi kelloaan todeten, että lennonjohdolle ilmoitettuun lähtöaikaan ei ollut enää monta minuuttia. – Tiedättekö Jennistä? Maaret, ei vissiin tullut samalla bussilla teidän kanssa? Anja kysyi. – Jennikö bussilla! Tiedät varmaan, että hän kulkee aina omalla autollaan. Kyllä se sieltä kohta tulee, Maaret vastasi ja veti uutta Kappan hupparia yllensä. Tuuli oli voimistunut aamupäivästä, mutta ilma oli edelleen elokuun loppupäiviksi hämmästyttävän lämmin. Kylmä ja sateinen kesä oli vasta elokuussa näyttänyt parhaat puolensa. Vuoden suurimman kaupan varmistuminen vaati Anjan mielestä juhlistamista. Ennen kuin nykyinen varatoimitusjohtajan pesti alkoi viemään leijonan osan myös hänen vapaa-ajastaan, oli Anja toisinaan tehnyt keikkoja kuumailmapallolentäjänä serkkunsa Balloon Ten-firmassa. Lupakirja oli edelleen voimassa, joten myyntidivisioonan vieminen pallon kyydissä siniselle...

‭– ‬Lampinen saa nyt puheenvuoron.‭ ‬Mauri,‭ ‬sanoit,‭ ‬että sinulla on tärkeää asiaa,‭ ‬päätoimittaja Toropainen antoi suunvuoron Boston-savuketta‭ ‬nurkkapöydässä‭ ‬käryttävälle Lampiselle‭; ‬kokeneelle toimittajalle,‭ ‬jonka keinot myyviä juttuja metsästäessä eivät aina kestäneet päivänvaloa.‭ ‬Kaikkien tiedossa oli,‭ ‬ettei miehen into monesti valheellisiksi osoittautuvien uutisten levittämiseen kauheasti miellyttänyt Toropaista.‭ ‬Lampisen työpaikka ei kuitenkaan ollut koskaan ollut uhattuna.‭ ‬Ellei jotain poikkeuksellista tapahtuisi,‭ ‬Mauri ahertaisi viimeiset vähäiset työvuotensa pitkäaikaisen esimiehensä Toropaisen alaisena ja jäisi sen jälkeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään.‭ ‬Toropainen tunsi ikuista kiitollisuudenvelkaa miestä kohtaan,‭ ‬joka kerran pelasti hänen henkensä.‭ ‬Häiriintyneen karhun hyökkäys metsästysreissulla olisi koitunut kohtalokkaaksi ilman Lampisen ripeää toimintaa.‭ ‬Omasta turvallisuudestaan piittaamatta Mauri oli ampunut kiväärillään kaksi onnist...

Iltavuorossa‭ ‬työskenteli lisäkseni kolme muuta varastotyöntekijää:‭ ‬eläkepäivien vapautta‭ ‬kuumeisesti odottava trukkikuski Jarno,‭ ‬uusia töitä jatkuvasti etsivä taiteilijaluonne Kristian ja‭ ‬vasta‭ ‬joukkoomme liittynyt,‭ ‬juuri armeijasta kotiutunut Aapo.‭ ‬Ilta satamassa oli normaalia hiljaisempi.‭ ‬Tavaratoimituksia tuli vain muutamia ja lähtevän tavaran luettelot näyttivät lähes tyhjiä rivejä.‭ ‬Yhden rahtikirjan kanssa tuli ongelma,‭ ‬jota me kaikki‭ ‬yhdessä tuumin pohdimme.‭ ‬Oli surkuhupaisaa,‭ ‬että Aapo keksi siihen lopulta ratkaisun.‭ ‬Nuori mies,‭ ‬jonka ei pitänyt vielä hallita kuin perusasiat,‭ ‬osoittautuikin varsin nokkelaksi kaveriksi.‭  Kova myrsky rankkasateen kera lähestyi kaupunkia.‭ ‬Odotettavissa oli yksi pahimmista rajuilmoista vuosiin.‭ ‬Sataman laivaliikennettä oli jo alkuillasta rajoitettu turvallisuussyistä.‭ ‬Apulaisvarastopäällikkö Rami Väre teki tapansa mukaan ylitöitä.‭ ‬Kaikki me neljä olimme varmoja,‭ ‬ettei hän mitään oikeita töitä työhuone...